Humlebergiin rakentuu lämminhenkinen ja vehreä siirtolapuutarhayhteisö aivan Porvoon keskustan läheisyyteen.
Porvoon kaupunki on viime vuosina panostanut toiminnassaan ympäristöystävällisyyteen, luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen sekä ekologisesti kestävään rakentamiseen. Porvoon perinteinen siirtolapuutarhayhdistys POPS ry jatkaa Porvoon kaupungin arvokasta puutarhahistoriaa. Porvoon Pappilanpellon alueella toimi jo vuosina 1915-1918 Suomen historian ensimmäinen ryhmäpuutarhapalsta-alue, kauppias Rudolf Flodmanin perustama ”Pohjoinen ryhmäpuutarha-alue”. Nyt tämä sama ajatus luonnonläheisestä viljelystä, yhteisöllisyydestä ja kaupunkilaisten hyvinvoinnista elää POPSin siirtolapuutarhatoiminnassa.
Jokainen viljelijä voi hoitaa palstaansa omien taitojensa, toiveidensa ja luonnon rytmin mukaisesti – kukkia, hyötykasveja ja yhdessä kasvamisen iloa vaalien. Alueella vaalitaan siirtolapuutarhaperinteeseen kuuluvaa yhteisöllisyyttä, jossa naapuriapu, yhdessä tekeminen ja luonnosta huolehtiminen ovat tärkeä osa arkea.
Porvoon siirtolapuutarhassa eri sukupolvet kohtaavat luontevasti. Lapset pääsevät kokemaan kesät luonnon keskellä, oppimaan viljelystä ja löytämään ympäriltään turvallisen ja elämyksellisen ympäristön kasvaa.
Ensimmäiset pensaiden taimet istutettiin alueelle vuonna 2021, jolloin myös ensimmäinen mökki nousi harjakorkeuteensa. Sittemmin alue on kasvanut vähitellen eläväksi puutarhakyläksi: uusia mökkejä rakennetaan, istutukset kukoistavat ja pihoille syntyy luonnon monimuotoisuutta tukevia puutarhoja.
Asemakaava mahdollistaa siirtolapuutarhan toteuttamisen Lillträsketin ja Veckjärven väliselle alueelle, joka on Porvoon keskeisten alueiden osayleiskaavassa osoitettu siirtolapuutarha- ja palstaviljelykäyttöön. Luonnonläheinen sijainti järvien välissä tarjoaa viihtyisän ympäristön niin ihmisille, pölyttäjille kuin alueen muullekin luonnolle.
Porvoon perinteinen siirtolapuutarha POPS ry on perustettu vuonna 2012, ja se kuuluu Suomen Siirtolapuutarhaliiton jäsenyhdistyksiin.
Palstalaisten tarinoita
Pops ei ole vain palstoja ja mökkejä – se on yhteisö. Tutustu palstalaisten tarinoihin ja kurkista elämään Humlebergissä.
Satu Satto – olotila
Humlebergin siirtolapuutarhassa minua viehättää katuvalottomuus, sähköttömyys ja se, että vesi pitää kantaa vesipisteestä ja lämmittää tiskien pesua varten – kaikki tämä kuuluu täällä olemiseen.
Olen ollut puuseppä ja korjausrakentaja, mutta viimeisimmäksi siistissä sisätyössä. Kaipasin käsillätekemistä ja halusin myös kokeilla kasvattaa itse jotain syötävää.
Siirtolapuutarhani on mahdollisimman ympäristöystävällisesti rakennettu. Puutavaran hankin askolalaiselta Eero Koskelalta ja läheiseltä Sannaisten sahalta. Puutarhassa suosin luonnonmukaisia materiaaleja. Tuen mieluummin paikallisia toimijoita kuin isoja ketjuja.
Paikallinen timpuri rakensi rakennuksen rungon ja ulkopinnat, sisäpinnat ja eristykset tein itse. Harmaannumme siirtolapuutahamökkimme kanssa. En ole käsitellyt pintaa millään aineilla.
Haluan tehdä jotain, mikä vaikuttaa positiivisesti ympäristöön. Uuden rakentaminen rasittaa ympäristöä, mutta alueen kasviston monipuolistaminen toivottavasti kompensoi haitan ja lopulta rikastaa ympäristöä ja tuottaa hyvää mieltä.
Täällä pääsen näkemään, mikä vaikutus omalla tekemiselläni on. Näen kasvun ihmeen.
– teksti Merja Forsman, kuvat Pia
Satun olotila -palstalla elelee myös Hertta-mäyräkoira, jonka mielestä parhaat mökkipäivät sisältävät aurinkoa, nuuskuttelua ja pitkiä päiväunia.
Pilvi Saarenpää – Pilvilinna
Pilvilinna - toteutunut unelma omasta pikku mökistä lähellä kotia, keskellä pientä puutarhaa, takana metsää, jossa keväällä kukkivat kielot ja myöhemmin kesällä uhkeat puna-apilat pörriäisten riemuksi. Entä sitten keväinen lintujen laulu, mustarastaiden ja västäräkkien iloinen hyppely pihamaalla. - Ja sitten ne korpit. Jännittyneenä keväällä kuuntelen, ovatko ne taas täällä. Ovathan ne. Minusta tuntuu, että lentäessään mökin yli, ne tervehtivät minua - klok klok - täällä ollaan taas. Kaikki on siis kohdillaan. Ja kaiken huipuksi, Uljas Prinssikin on taas asettunut pieneen multakuoppaan pensaan juurelle päivän ajaksi. Minne lienee köntystelee illalla tuo hurmaava Prinssi Rupisammakko.
Kasvot saavat väriä, ja kädet, jalat, selkä ja koko kroppa liikettä jatkuvassa sopuisassa taistelussa rikkaruohojen kanssa, tai kärrätessä multaa, kaivettaessa kuoppaa, siirrettäessä puskaa, ja vielä kompostikin hoitoa vaatii. Ja jos taivaalta ei tule vettä, niin sitten kastelukannu heilumaan ja taas suurin odotuksin siemeniä ja taimia juottamaan. Kyllä ne sitten juottoavun aina jossain vaiheessa palkitsevat - jos eivät kaikki tänä vuonna, niin ehkäpä ensi vuonna? Jokainen kevät on uutta toivoa täynnä!
Mutta eiköhän olisi kahvihetken aika tai kesken kaiken muuten vaan mukava lepohetki terassilla tai mökissä kaminan lämmössä, tai jutustelu naapurin kanssa portin pielessä. Aina voi ihastella aikaansaannoksiaan - ja suunnitella tulevia.... Suunnittelu, ratkaisujen keksiminen sekä työmenetelmien ja työkalujen käytön oppiminen ei voi olla kuin hyväksi aivotoiminnan virkeydelle.
Jos haluat omaa rauhaa, saat olla rauhassa, mutta kyllä juttuseura on aina mukavaa. Arvokasta turvan tunnetta tuo, kun muitakin on paikalla.
Onko se mikään ihme, että täällä silmät, korvat - koko sielu - lepää ja voi hyvin.
Tämä ei ole enää unelma - tämä on totisinta totta.
Pilvi pysähtyy hetkeksi ihailemaan kirsikkapuun hentoa kukkaloistoa – kevät on kauneimmillaan.
